Puheita koosta

Yhtenä päivänä havahduin siihen, että mun käyttämä vyö menee suurimman reiän sijasta ja kaksi reikää pienempään. Samalla hetkellä tajusin, että mun käyttämistä farkuista on tullut ihan pussihousuja. Mulla on ahkerimmassa käytössä olleet koon 52 farkut ja kirpparilta ostetut koon 56 farkut joita pienensin aika lailla. Ei se silti muuta sitä, että isot ne on vaikka olisi kokoon 52 pienennetty, mutta kai se oli jotain hyväntahtoista itsepetosta, että jostain löytyy vielä liian isojakin housuja.

Nyt molemmat olivat mulle kuitenkin auttamattoman suuret. Mulla on kaappi täynnä vanhoja farkkuja. Ne ovat kaikki rikkinäisiä, mutten ole viitsinyt heittää pois, vaan säästänyt juuri tämänlaista hetkeä varten, joka sattui olemaan ensimmäinen eläessäni. Ihan vain mielenkiinnosta totean, että ne on kaikki melkein kuluneet samalla tapaa: sisäreidet ovat hanganneet yhteen ja kuluttaneet siten housut. Läskivammoja housuille.

Yläasteen aikaiset koon 44 housut menivät päälle, juuri ja juuri. Ne olivat varmasti venyneetkin aika paljon mun kasvaessa, mutta omaatuntoa se hiveli. Kävin kaupastakin metsästämässä uusia farkkuja, mutta ei löytynyt kivoja. Koko taitaa tällä hetkellä olla noin 46. Ihan oikeaa muutosta siis!

Kaiken kohokohta on se, että ehkä jo kymmenen kilon päästä pääsen ostamaan ihan oikeita vaatteita, eikä vaatekauppojen läskiosastojen telttoja. Voin ostaa tuumakokoiset farkut sieltä, mistä muutkin housunsa ostavat, eikä enää tarvitse hävetä sitä, että joku tuttu sattuisi paikalle, kun olen ostoksilla. Yritin aina sniikkailla ovelasti ajautuen läskiosastoille, mutta yleensä se oli aika tuhoontuomittua. Monessa kaupassa ne olivat niin syrjässä, jossain alusvaatteiden ja lastenvaatteiden välissä, että ikään kuin korostui se, miltä osastolta vaatteeni hankin. Nyt mä odotan sitä, että pääsen valitsemaan vaatteita sen perusteella, mikä näyttää kivalta, en sen perusteella, missä koot menevät viiteenkymmeneen asti.


Niin kuin mä olen aiemminkin kirjoittanut, ei vaatekoon pienentyminen ollut mulle se syy ruveta laihduttamaan, mutta täytyy todeta, että ihan mieluisa sivuvaikutus se on. Mulla on 109 kilon kohdalla otetut mitat tallella, ehkä pitäisi niihin vähän verrata. Kuvia taas ei oikeastaan ole. Aika harmi, mutta on vähän hankala kuvailla itseään, kun aina tuntuu joku olevan paikalla.