Viikko 15

Päivitän liian harvaan, myönnetään. On ollut kiireitä koulun puolella, mutta nyt on kirjoitukset hoidettu pois ainakin alustavasti hyvin arvosanoin ja pääsykoelukeminen on alkanut. Tämä on tietysti tietänyt sitä, että olen istunut paljon kotona, enkä kävellyt sitä kahta-kolmea kilometriä, joka tulee pysäkille ja takaisin normaalisti käveltyä. Mutta olen mä pyöräilyn aloittanut, varovaisesti. Käynyt postissa pyörällä ja fillaroinut liityntäparkkiin, mutta liikuntaa noista kertyy aika vähän.

Paino on laskenut koko ajan. Kirjoitusten aikaankin se laski, mutta "todella hitaasti". Lainausmerkeissä siksi, että se ehkä vaikutti hidastumiselta, kun tahti on sitä ennen ollut niin nopea. Silloin istuin lähinnä kotona ja söinkin enemmän, jotta jaksaisi. Herkkujen puolelle mä en silti ole sortunut. Maaliskuun 4. päivä paino oli 104,6 kiloa ja huhtikuun 2. päivä se oli 102,6 kiloa. Aika neutraali tulos, mutta mä olen tyytyväinen, että suunta on alaspäin.

Huhtikuun 15. päivä paino taas oli 100,6 kiloa. En tiedä, mikä juttu tää X,6 -kiloa painot ovat, mutta eipä sillä niin väliä. Mä nimittäin iloitsen siitä, että paino on pian alle maagisen sadan kilon. Tai se oikeastaan onkin jo, kävin pari päivää sitten vaa'alla, mutten kirjannut lukemaa ylös, koska aion yhä pitäytyä periaatteessani, että vaa'alla käydään harvakseltaan, jolloin kehityksen oikeasti huomaa, eikä luvut ole satunnaisia heittoja, jotka saa näyttämään siltä, että päivässä on lihonut melkein puolitoista kiloa. Niin paljon se helposti isompipainoisilla saattaa heittää.

Fiilis on kuitenkin loistava. Kukaan ei ole huomauttanut laihtumisesta, mutta itse sen on huomannut noin välillisesti. Suoraan peilistä ei oikein näe omin silmin. Ehkäpä sitä saa ylioppilasjuhlissa kuulla. Ajattelin paneutua tähän kokojuttuun seuraavaksi ihan omassa postauksessaan.