Viisi viikkoa

Aloitin laihduttamisen tällä kertaa eri tavalla. Tai en aloittanut, mutta päätin viikon jälkeen. Ajattelin toisen viikon maanantaine, viikko laihduttamisen aloittamisen jälkeen, astua vaa'alle. En tehnytkään niin. Muistin aikaisemman yritykseni ja sen, mihin olin siinä pettynyt. Rääkkäsin itseäni epäinhimillisesti viikon, jonka aikana olinkin oikeastaan lihonut, ja homma jäi siihen.
Päättelin, että ehkä olen hidas käynnistymään, niin sanoakseni. Niinpä päätin siirtää punnitusta viikolla. Kahden viikon jälkeen ajattelin, että ei vielä. Minulla oli jotain stressaavia kokeita tulossa, ja mietin, että jos en olekaan laihtunut yhtään, tulee apea mieleni näkymään myös tuloksissa. Niinpä punnitsin itseni viiden viikon kuluttua. Valmistauduin siihen henkisesti: lähtötilanne oli 115 kiloa ja ajattelin, että jos olen laihtunut kaksikin kiloa, olen hyvin tyytyväinen. 

Pidin jalkaa vaa'an lukemanäytön päällä ja katsoin numeron kerrallaan. Jos kaksi ensimmäistä numeroa olisivat ykkösiä, en katsoisi loppuun asti, vaan vasta siinä vaiheessa, kun toinen numero olisi nolla. Kaiken järjen mukaan niin olisi tällä kerralla käynyt, mutta hämmästyin, kun luku alkoi numeroilla 1-0. En voinut olla paljastamatta loppuakin. 109,6.

En ole ihmistyyppiä, joka hyppii kattoon riemusta. En ollut tälläkään kertaa. Tiesin kyllä, että viitisen kiloa viidessä viikossa on minulle ennennäkemätöntä, mutta asennoiduin tulevaan: toivottavasti tahti pysyy yllä jatkossakin. Riemua vähän hillitsi sekin, että olen ollut kevyempikin lukioaikana. Parisataa grammaa, monen päivän kuumeen jälkeen, mutta en tuntenut itseäni henkisesti kevyemmäksi ennen kuin olisin kevyempi kuin ennen.