Kahdeksan viikkoa

Oli suunnitelmissani käydä vaa'alla vasta viikon päästä, mutta en malttanut uteliaisuuttani. Odotukset eivät olleet korkealla, mutten ollut antanut periksi, kun olin laihduttamisen mielentilaan päässyt. En ollut liikkunut juurikaan, ja ajanjaksoon oli mahtunut risteilyä, kyläilyä ja muuta, mikä sai syömään epäterveellisemmin.

Ajattelin, että jos en ole lihonut, olen tyytyväinen. Sen jälkeen taas kiristäisin linjaani. Ei se näköjään niin tarkkaa ollutkaan, sillä vaaka näyttikin taas huimaa tulosta, 104,6 kiloa.


Se tarkoittaa, että olisin kolmen viikon aikana laihtunut viisi kiloa. Mysteerinen pudotus, ja tahti voisi melkein olla asteen verran hitaampikin, sillä tulevaisuus kauhistuttaa, mutten voi kieltää, ettenkö olisi tyytyväinen.

Kaiken järjen mukaan saan kiittää paljolti suurta lähtöpainoani, nuorta ikääni ja sitä, että laihdutus on nyt todella saatu käyntiin ja kehokin on sillä kannalla. Voi kenties aikaisempien yritysten perusteella olla, että alussa ei viikkoon saata tulla tuloksia ollenkaan, mutta sen jälkeen jokin loksahtaa paikoilleen ja vaihteet vaihtuvat suurempiin.

Toivottavasti tahti pysyy päätähuimaavana, laihdutus alkaa melkein vaikuttaa yksinkertaiselta. Hankala sisäistää että tämä meinaa kymmentä kiloa kahdeksassa viikossa. Olen kevyimmilläni pitkiin aikoihin, ja se kannustaa jatkamaan eteenpäin. Eläköön pitkät punnitusvälit!